Pauli Juhani Pitkänen

Isän kaipuu

 

Lähihistoriassa moni perhe hajosi sodan seurauksena. Sankarihautausmaalla on monen lapsen isä. Noin 55000 lasta jäi sotaorvoksi. Onneksi kansankunta on saanut lähes 70 vuotta elää rauhassa. Nykyään perheet eivät hajoa sodan vuoksi, vaan eron syynä on jokin muu syy.

Pienten lasten kannalta ero voi olla traumaattista, jos asioita ei pystytä käsittelemään ja sopimaan. Biologinen isä ja äiti puutteellisinakin ovat aina lasten vanhempia. Vanhemmista eroitettu lapsi aikuisena haluaa tietää, ketkä ovat hänen oikeat vanhemmat. Minkälainen isä ja äiti minulla on ollut ? Kysymys on lasten ihmisoikeuksista. 

Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia haetaan usein aikuisten näkökulmasta, missä lapsi menee pesuveden mukana.

 

ks.alla sotaorvot

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&u...

 

isän kaipuun käsittely

http://www.yvpl.fi/fileadmin/tiedostot/ISAETTOEMYYS_SEMINAARI_VUORI.pdf

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Pitäis olla parin vuoden koe-aika,ennenkuin lasta edes harkitaan. Nykyään muutetaaan monesti yhteen,kun lapsi on jo saanut alkunsa. Lapsi syntyy,mutta kaverilla menojalkaa yhä vipattaa. Tyttö valittaa,että yksinkö minun on lasta hoidettava ja siitä sitten riidat ja that's it,kaveri häipyy. Miten nämä nuoret,jotka eivät tiedä vielä mitä elämältä haluavat,kykenisivät ilman apua mistään sopimaan. Isän kaipuu on lapsilla kova. Vaimo siitä usein puhuu,kun on Perhepäiväkodissa töissä. Yli puolet lapsista ,ovat hajonneista perheistä !

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Hyvä huomio. Siksipä päiväkoteihin, koululaitokseen kaivataan miehiä "isän" korvikkeeksi, joita päiväkodeissa on liian vähän.

Tässä tullaan myös vastuu kysymyksiin ja vastuun ottamiseen.

ks alla. yksinhuoltaja yhteiskunnassa.

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sou...

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Itselläni on myös normaali perheestä poikkeava lapsuus ja nykyään on paljon yksinhuoltajaperheitä. Minut on kasvattanut tätini. Olin talvet tädin luona ja kesät kotona. Kävin "tädin koulussa" koulun, missä hän oli opettajana. Sain erittäin kannustavan, hyvän ja kristillisen kasvatuksen, mutta äidin rakkautta se ei voinut korvata.

Koti-ikävää olen vain kerran itkenyt, sillä olinhan kasvanut tilanteeseen. Sainhan tädiltä sitä "appelsiiniä", mitä kotona ei ollut. Näin minun oma lapsuuteni oli vanhempien käsissä, enkä siihen voinut vaikuttaa.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Menneisyyteni ei ollut minulle ongelma, kunnes eräs äiti sanoi, ettei hän olisi voinut luopua omasta lapsestaan. Niinpä äidin vielä eläessä aloin kyselemään tilannetta, että miten se luovuttaminen on oikein tapahtunut.

Lapsena sairastin maitoarupea ja olin raskas lapsi. Täti hoiti minua kesällä ja äiti kävi navetassa. Täti mieltyi minuun ja ehdotti äidille lapsen kasvattamista. Äitini piti sitä mahdottomana, mutta koki navetan ja lasten katsomisen välisen juoksemisen raskaana. Minun jälkeeni syntyi sitten kaksoset.

En ole varma missä vaiheessa lähdin "tädin kouluun", mutta äiti koki hoitamisen niin raskaaksi, että antoi minut tädin huostaan.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Tädin rakkaus minuun oli niin suurta ja olisi halunut adoptoida minut lapsekseen. Isä oli sanonut, että ei sitä voida tehdä. Perusteluna oli se, että kun tulen isoksi, niin minä haluan tietää asian todellisen laidan. Tässä isä oli aivan oikeassa.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Pauli,

siis biologisten vanhempiesi suunnastakaan ei tapahtunut Sinulle silti kuitenkaan hylkäämistä, ätisikin ja isäsi rakkaus Sinuun tuolloin säilyi - koit silti moninaista rakkautta ja huolenpitoa, turvallisuutta, ja se heijastuu nykyisessäkin elämässäsi, henkisyydessäsi ja hengellisyydessäsi - Korkeimmalta taholta kauttasi! Siunauksin,

Ilkka

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kiitos ja Kiitos samoin .

Äidin perinnöksi voi sanoa sen, mitä hän usein mainitsi. "Kaikki lapset ovat yhtä rakkaita." Tämä on jäänyt mieleeni, joka on kuin äidin testamentti.

Heli Hämäläinen

Tässä on syy miksi sukupuolenkorjauksestani huolimatta lähdin linjalle, että olen lapselleni myös sosiaalinen isä biologisen isyyden lisäksi. Olen omanlaiseni isä. Kukaan isä ei ole mikään normi-isä, eikä isyyteen tarvita mitään normia.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Tämä kommentti kosketti, koska näin aikananaan - jo useita vuosia sitten - jossain luonnehdinnan "pehmo-isästä", joka pyykkää, laittaa ruokaa ja pyyteettömästi huolehtii lapsistaan. Tämä halveeraava määritelmä nimittäin osuu omaan isääni, joka teki kaiken tehtävissä olevan meidän lastensa eteen ja näen punaista, jos häntä nimitettäisiin joksikin "pehmo-isäksi". Isyys ei todellakaan tarvitse mitään normia, eikä isyyden tai äitiyyden perinteisten tehtävien välille ole tarkoituksenmukaista pykätä raja-aitoja. Sellainen on silkkaa julmaa idiotismia.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Koskettavia ovat myös nuot monet tapaukset, jolloin tytär tai poika etsii isäänsä - tai äitiään, lähisukulaisiaan - kaukaakin ulkomailta MTV- ohjelman toimittajien välityksellä:

MTV - Kadonneen jäljillä:

http://m.mtv.fi/viihde/ohjelmat/kadonneen-jaljilla...

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

1970-luvulla tullut ns.vapautuksen "teologia" toi arvomurroksen, jossa perinteistä arvoista alettiin luopua.

Santeri Alkio ymmärsi nämä vaarat seuraavan kaltaisella ajatuksella, kun turvallinen perhe yhteiskunnan perussoluna alkaa natisemaan ja halkeilemaan, niin niiden seurauksia eivät mitkään yhteiskunnan toimen voi korjata ja paikata.

Leif Norrgård

Ymmärrän osittain sinua Pauli, koska minun vanhempani ottivat ensin asumuseron ollessani 3-vuotias ja avioero tuli lainvoimaiseksi 2 vuotta myöhemmin, sillä äitini ei halunnut suostua avioeroon uskonvakaumuksensa vuoksi. Minusta tuli kiistakapula siitä, että kumpi saa minut holhottavakseen. En saanut nähdä isääni noin 2 vuoteen, vaikka ikävöin häntä. Sellainen tilanne on aina pienen lapsen kannalta vaikea ja jättää jälkensä sisäiseen ihmiseen. Olen kuitenkin siinä mielessä onnekas, että opin turvautumaan taivaalliseen Isääni ja Jeesukseen Kristukseen jo 3-vuotiaana. Tästä olen kirjoittanut myös blogikirjoituksen:
http://toteutuneita.blogspot.fi/2012/11/osa-1-miel...

Shabbat shalom ja siunausta!

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Et ole kokemuksiesi kanssa yksin .Kyllä turvautuminen taivaan isään helpottaa ihmisen elämää. Silloin Jumalasuhde lievittää ja jättää taka-alalle, vähemmälle huomiolle ihmissuhdepettymykset. Tämä on Jeesuksen opetus Hänen seuraamisestaan, olipa pettymyksiä tai ei.

Taivaan Isä Siunatkoon Sinun Elämääsi !

Toimituksen poiminnat