Pauli Juhani Pitkänen

Raha on arvon mitta

Vaikka maalikkona ei talousoppineiden kaikkia viisauksia ymmärrä, niin sen perusasian voi ymmärtää, että raha on vaihdon väline ja arvon mitta. Kun tätä asiaa lähestyn nykyoloissa, kun olemme yhteisvaluutassa, toteutuuko se?  Ehkäpä kovin kysymys on, mikä on rahan oikea arvo ?

Vanhana markka-aikana Suomessa devalvoitiin, eli rahan arvo alennettiin noin 10 vuoden välein. Se johtui siitä, että palkkojamme nostettiin liikaa suhteessa muihin maihin ja kilpalukykyyn nähden. Ulkoiset tekijät saattoivat olla merkittävässa osassa, kun siellä jostain syystä ostovoima väheni. Vanhana markka-aikana politiikot sitten alensivat markan ulkoista arvoa ja Suomi taas pärjäsi ulkomaan kaupassa. Vaikka nykyoloissa tästä asiasta tehtiin paha asia sen muka epäreiluuden tähden, niin sillä systeemillä suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu.

Nyt, kun ollaan yhteisvaluutassa, niin miten on laita ? Paavo Lipponen euron isänä moitti kykypuolueena mainostettua kokoomusta kriisin alkuunpanijana, kun Sari Sairaanhoitajan palkkoja nostettiin, kun ei osata eurossa elää. Paavo puhui siinä asiassa totuuden. Silloinhan BKT laski noin 8 prosenttiyksikköä, ja meillä nostetaan palkkoja. Nyt tätä velkaa sitten maksetaan. Elämme nyt pienessä muodossa samankaltaista tilannetta.

Näiden kahden valuuttamuodon lisäksi on vielä kolmaskin mahdollisuus olemassa. Sitäkin maassamme on pakottavissa olosuhteissa käytetty 1990- luvulla noin 4 vuotta. Tämä valuuttamuoto on kansallinen kelluva valuutta. Ruotsi ei nähnyt mitää niin vahvaa, hyvää perustetta siirtyä euroon, että kannattaisi ja olen Ruotsin kanssa täysin samaa mieltä.

Kun politiikot ensi 1980-1990-luvulla revalvoivat ja sitten devalvoivat, eikä rahan arvolle tuntunut löytyvät oikeaa arvoa , niin markka pantiin pakon sanelema kellumaan. Sen tehtävänä oli hakea markalle oikea arvo, kun Suomi liittyy ecu-koriin ja euroon. Minä kannatan kansallista kelluvaa valuutta, enkä kannata europuolueiden velkasuomen rakentamista. Suomi selvisi perustellusti nopeasti 1990-luvun lamasta kelluvan valuutan ansiosta, vaikka muitakin toimenpiteitä tehtiin.

Keinotekoinen , väärä rahan arvon mitta vei Suomen silloin syvälle suohon, mutta rahan oikealla arvolla sieltä noustiin ja elettiin finassikriisiin asti. Nyt meillä ei ole sellaista valuuttaa, joka ilmaisi taloutemme oikean arvon, valitettavasti. Valuutan arvon pitää palvella kansakuntaa ja ihmistä. Valuutan arvon pitää olla oikea. Kun valuutan arvo on olosuhteisiin nähden väärä, niin joku siitä kärsii. Kansakunta ja ihmiset sitten joutuvat elämässään joustamaan, palvomaan valuutan väärää arvoa. Ihmisyysaate pohjautuu kultaiseen sääntöön ja sitä yhteisvaluutta ei kansakunnan kohdalta toteuta. Siksi kansoilla on yleensä oma valuutta ja yhteisvaluutat ovat toimimattomuutensa vuoksi purkautuneet. Tämä laboratorio koe Suomen ja Ruotsin välillä tämän konkreettisesti todistaa. Ruotsi on mennyt menojaan. Tässä mielessä europuolueet ovat luopuneet ihmisyysaatteestaan, vaikka muuta puhuvat. Teot puhuvat enemmän.

Kansallinen nimenomaan kelluva valuutta on ihmisyysaatten mukainen ainoa kunnolla toimiva valuuttamuoto kansakuntamme parhaaksi. Eurossa rakennetaan velkasuomea. Nuorien kannattaa ajatella, että ette ole tukemassa tätä kehitystä, sillä velka tulee teidän harteillenne.  Vaihtoehto on olemassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala

Minusta raha on vain maksuväline, mutta ei arvon mitta. Tänään televisio XYZ maksaa kaupassa Ö 1000 euroa. Huomenna alkaa alennusmyynti, jossa kauppa Ö myy television XYZ hintaan 500 euroa. Rahan arvo ei ole muuttunut eikä käsittääkseni televisionkaan todellinen arvo ole muuttunut (työ, osat jne.), mutta nyt myyjä tavoittelee niitäkin ostajia, jotka ovat valmiita maksamaan vain 500 euroa ko. töllöstä ja on siksi valmis tinkimään katteestaan maahantuojan suosiollisella avustuksella. Arvo syntyy ostajien päässä tarpeen mukaan ja kaupat syntyvät maksuvälinettä käyttämällä.

Oma pohjoismainen yhteisvaluutta lienee Suomelle paras vaihtoehto.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Rahan arvo mitataan vertailussa toiseen valuuttaan. Tämä arvo sitten vaikuttaa valuuuttojen ja maiden keskinäisessä kaupankäynnissä. Jos arvo on kohdallaan, se pohjautuu todellisuuteen. Kun maalla menee keskimääräistä paremmin, valuutan arvo nousee ja toisin päin. Kun katsotaan Ruotsin kruunun sopeutumista finanssi kriisiin. Tämä sopeutuminen suhteessa euroon eli Suomen valuuttaan palveli Ruotsia, mutta euro ei Suomea. Ennen kriisiä vuonna 2008 kruunu oli noin 9.4 kruunua. Kun finanssikriisi puhkesi, Ruotsin kruunu halpeni, eli kruunu oli heikoimmilaan noin 11.7 euroa, eli Ruotsi säilytti tällä kilpailukyvyn, ja palautui parissa vuodessa finanssi kriisissä. Tämä 15-20 % arvon alennus tapahtui valuuttamarkkinoilla ja siinä Ruotsi eli kansakuntaa palvelevassa kelluvassa valuutassa.

Suomi on hävinnyt vientikilpailun Ruotsille, koska Ruotsilla on Suomea kilpailykykyisempi valuutta. Näin on markkinat , jotka toimivat Ruotsin osalla, ei Suomen.

Käyttäjän eskotnurminen kuva
Esko Nurminen

Maalaisjärjellä:

Kun valuutta kelluu, ulkomailta ostaminen tulee kalliimmaksi. Se rajoittaisi terveellä tavalla yksityishenkilöiden ulkomailta ostamista.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Totuuden kanssa eläminen tuottaa paremman sadon, kuin keinovaloissa eläminen. Ennen finanssikriisiä Ruotsin talous vahvistui niin paljon, että kruunu vahvistui Suomen euroon nähden ja antoi Suomelle kilpailuetua. Todellisuussa eläminen on kaiken a ja o, vahvalle kivijalalle rakennetun talouden perusta, myötä kuin vastamäessä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino
Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

korjaus : euro oli 9.4 kruunua.

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala

Minusta rahan arvo mitataan siinä, että paljonko ostaja on valmis tuotteesta maksamaan, eli minkälainen tarve ostajalla on kyseessä. Kysyntä/tarjonta määrittää tuotteen arvon, joka taas määrittää maksuvälineen määrän.

Olemme hankalan äärellä, joten mäkeen saattaa mennä, mutta yritetään. Suomalainen yhtiö Ö myy televisiotaan hintaan 1000 "suomalaista sekeliä". Ruotsalaiselle se maksaisi 10 000 kruunua. Ruotsalainen saa kuitenkin saman television Ruotsista hintaan 8000 kruunua, mutta pitää hintaa liian kalliina, jotta ostaisi sen. Suomi devalvoi rajusti ja nyt ruotsalainen saa television hintaan 5000 kruunua. Sama televisio maksaa ruotsalaiselle joko 8000 kruunua Ruotsista tai 5000 kruunua Suomesta, joten rahalla ei sinällään ole arvoa vaan televisiolla töineen ja osineen. Televisiolle syntyy arvo 5000 kruunua, kun ostaja on valmis poistamaan tarpeensa ostamalla tuotteen sekelin devalvoimasta Suomesta.

Devalvaation seurauksena ruotsalaisen tarvitsee käyttää vähemmän kruunuja Suomesta ostaessaan, mutta suomalaisen pitää kerätä enemmän sekelejä Ruotsin tuotteisiin ja samoin Japanin. Televisio on alun perin ostettu Japanista 100 jenillä, josta ruotsalainen firma on maksanut 4000 kruunua ja suomalainen Ö 400 sekeliä. Jatkossa ruotsalainen maksaa edelleen 4000 kruunua ja suomalainen uuden kurssin jälkeen 800 sekeliä. Jatkossa ruotsalaiset eivät osta enää suomesta televisiota XYZ, koska suomalaisen yhtiön Ö ostohinta on sama kuin ruotsalaisen yhtiön myyntihinta. Tämän yksinkertaistetun ja kärjistetyn esimerkin kautta näemme, että televisiolla on jokin arvo, joka on arvon mitta. Mikäli televisio olisi tehty Suomessa, niin tilanne olisi taas toinen. Muut maat saisivat aikaisempaa pienemmällä määrällä omia maksuvälineitä ostettua suomalaista työtä ja raaka-aineita. Mielestäni tämä osoittaa, että todellinen arvo syntyy itse tuotteesta ja raha on vain maksuväline. Mitä enemmän työtä ja raaka-aineita tuote sisältää, niin sitä arvokkaammaksi tuote tulee. Raha ei siis mittaa rahan arvoa vaan tuotteen arvoa kysynnän ja tarjonnan markkinoilla. Arvon mitta on siis itse tuote tai palvelu. Maksuvälineelle annamme turhaan niin arvokkaan ominaisuuden, kuten arvon mitta. Työskentelemällä tuotamme arvoa ja vastineeksi saamme maksuvälineitä, joilla voimme hankkia muiden tuottamia arvoja. Käytännössä siis vertaamme eri maiden töitä ja raaka-aineita keskenämme, kun luomme maksuvälineelle ”arvoa”. Periaatteessa voimme puhua rahasta arvon mittana, mutta todellisuudessa arvon mitta tulee ihan muualta.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

No, samaa asiaa tässä tarkoitetaan. Arvon mittana käytän vain valuuttojen keskinäistä suhdetta. Devalvaatiohan ei vaikuta maan sisäiseen kaupankäytiin, ainoastaan ulkomaankauppaan.

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala Vastaus kommenttiin #24

Oletetaan, että Suomessa ja Ruotsissa tehdään täysin samanlainen televisio. Television tekoon töineen päivineen on Suomessa käytetty 100 sekeliä ja Ruotsissa 100 kruunua. Valuuttoja arvostetaan suhteessa 1 = 1, eli 100 sekeliä voidaan vaihtaa 100 kruunuun. Oletetaan lisäksi, että tilanne on sama Yhdysvaltojen dollarin ja heidän tekemänsä television kohdalla. Mikään näistä maista ei pysty myymään televisiotaan toiseen maahan, koska kuljetus lisää kustannusta ja mitään eroa ei käytännössä ole.

Nyt Suomi devalvoi valuuttansa 50%, eli ruotsalaiset voivat ostaa suomalaisen television 50 kruunulla. Valuuttojen vaihtokurssit ovat 0,5=1=1. Suomalaiset televisiot alkavat valloittamaan USA:n ja Ruotsin markkinoita. Sanot, että valuuttojen keskinäistä suhdetta käytetään arvon mittana. Minusta televisio on edelleen yhtä arvokas, kuin ruotsalaisten tai amerikkalaisten televisio. Mikä arvon mitta se sellainen on, että jollakin päätöksellä arvo voidaan puolittaa suhteessa muihin valuuttoihin? Metrikin on aina metri.

Uusi tilanne. Suomalaiset keksivät ensimmäisinä laittaa televisioon tekstikanavan. Nyt ruotsalaiset ja amerikkalaiset ovat valmiita maksamaan tuotteesta 150 sekeliä. Vaihtokurssit ovat 1=1=1. Mistä nyt tulee arvon mitta?

Hankalaahan tämä on ja osin saivartelua, mutta kyllä tuo raha arvon mittana minun korvaani ja makuuni on liian epäselvä. Minusta arvo on tuotteessa ja kysynnän/tarjonnan kohtaamisessa.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen Vastaus kommenttiin #25

En tarkoita tälläistä entisen devalvaation ajan aikaa, jossa politikot devalvoivat. Se on enemmän arviointia kuin todellisuutta. Kelluvassa kansallisessa valuutassa katsotaan kansantaloutta, ei yksittäistä tuotetta, jolla voidaan toki kuvailla asiaa. Markkinat sitten määräävät kansakunnan valuutan arvon, eivät politikot.

Toistetaan edelleen, että kelluva markka ei ole devalvaatio markka, vaan kelluva on korkein ja paras kansallisen hyvinvoinnin ja kilpalukyvyn kannalta oleva valuuttamuoto.

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala Vastaus kommenttiin #26

Minäkin olen oman keskuspankin kannattaja, mutta ehkä silti vieläkin parempi olisi yhteinen pohjoismainen valuutta, mene ja tiedä. En siltikään näe rahaa arvon mittana vaan itse tuotetta. Nykyinen velkarahajärjestelmä kylläkin vaatii, että kaikki arvostetaan velkarahan kautta. Työlle ja tuotannolle luodaan arvoa rahan kautta vaikka arvostamme työtä ja tuotantoa enemmän, koska olemme valmiita käyttämään siihen rahaa maksuvälineenä. Tavallaan vertaamme ansaitsemaamme euroa kuluttamaamme euroon ostohetkellä.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kun ei ole kilpailukykyistä valuuttaa, se vaikuttaa viennin alijämään ja valtion talouteen. Suomessa velka on kaksinkertaistunut, investoinnit ovat vähentyneet, syntyvyys on alentunut. Heikon kilpailukyvyn mukainen valuutta vaikuttaa syövän tavalla koko kansantalouteen, vaikka yksittäisi tähdenlentoa havaitaan, parempia päiviä onkin.

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala

Oikeastaan pohjimmiltaan kysymys on siitä, että onko tuotettu tuote tai palvelu kilpailukykyinen muiden maiden vastaavaan nähden. Valuutan arvolla voidaan kyllä kikkailla, mutta se ei kerro totuutta tuotteen arvosta. Euron ongelma on se, että euromaiden tuotokset vaikuttavat kaikki euron arvoon ja se voi olla ongelma tai siunaus maasta riippuen.

Käyttäjän eskotnurminen kuva
Esko Nurminen

Velkaantuminen saataisiin loppumaan elämällä varojen mukaan ilman lisävelan ottamista.
Yksinkertaisesti.

Nyt on pienempää ja suurempaa tuhlaamista siellä ja täällä.

Esimerkkejä verotuksen kohteista:
Osingot laajemmin verolle. Vakuutuskuoret verolle.

Olen esittänyt keinot kansalaisaloitteessa tammikuussa 2018.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Vakuutuskuoret tosiaankin verolle.

Verotuksen pitäisi olla välitöntä ja veropohjan laajaa, että ei tule niitä porsaanreikiä. Vakuutuskuorissa sitä verotusta ei tapahdu ennen realisointia mutta sitä ei tarvitse tehdä ikinä vaan otetaan vaikka lainaa.

Osinkojen verotus taas... No, ei pääomatulot kapitalistisessa systeemissä ole huono juttu ja Suomessa itsesasiassa tarvittaisiin laajemmin omistamista. Voisi olla ansiotulojen ja pääomatulojen sijasta tulovero mikä menee tulojen mukaan, ja sitten kulutuksen verotusta.

Työn teon verottaminen sitten on aika hoopoa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Niin..eli mitä tahoa oikeastaan tahtoisit verottaa?

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #15
Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #17

Kulutuksessa verotus koskee pääasiassa palkansaajia.

Tuloista pääomatuloja ei tahdota verottaa,koska niillä investoidaan sekä niitä saa niin harva.

Sijoituksessa pätee samat.

Kysyn uudestaan..ketä tahdot verottaa?

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Markkinaliberalismi ja valuuttamuoto pitää erottaa toisistaan. Markkinaliberalismi oppeineen ei tue valtion pitkäjänteistä taloudenhoitoa. Haittavaikutukset kaksinkertaistuvat, kun markkinaliberalismi ja yhteisvaluutta ovat liittoutuneet, kuten nyt eurossa tapahtuu. Tämä yhteisvaikutus on pahin mahdollinen Suomen kansantaloudelle, mikä näkyy valtion budjettien alijäämässä.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Valtiolla on lakisääteiset menot. Työelämässä on sopimukset. Kun valuutta ei palvele kansakuntaa, niin näitä sisäiseen devalvaatioon tulevia ongelmia kasautuu läjäpäin. Ulkomaan matkojen helppous on kuin. pieru Saharassa, verrattuna sisäiseen devalvaation jäävuoren kokoiseen möhkäleeseen. Euro ei arvosta ihmisyyttä.

Käyttäjän eskotnurminen kuva
Esko Nurminen

Jäljelle jää sisäisen devalvaation mahdollisuus kuten tehtiin kilpailukykysopimuksessa.

Ero eurosta on etäinen tavoite, sitä on vaikea saavuttaa. Mutta totuutta täytyy silti tuoda esille.

Sauli Niinistö: eurossa on ongelma.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

En ole koskaan kannattanut euroa, mutta jouduin välttämättömänä pahana kannattamaan yhtä kikyksi muuttunutta sopimusta pienimmän pahan perusteella. Sen jälkeen sitten siirryin euron aktiiviseksi vastustajaksi. Eurossa ei ole turvallista tulevaisuutta, jonka tähden tähtiliike on syntynyt. En halua sitä, että suomalaiset joutuvat elämään jatkuvassa sisäisen devalvaation tilassa. Ulospääsytie täytyy löytyä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sisäinen devalvaatio toimii monesta syystä kovin huonosti varsinkin velkavetoisessa taloudessa sekä vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Sisäinen devalvaatio vähentää velkaantumista, kun valtion palkkakulut pienenevät tai vientisektorilla kustannukset vähenevät, samalla se syö ostovoimaakin. Sosiaaliturvan leikkaus on toinen keino ja kolmas on veropohjan laajentaminen.

Paras on oma kelluva valuutta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #18

En tarkoittanutkaan valtion velkaantumista.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Keskusta vastusti euroon siirtymistä. Symmetriset vaihtelut, taloudenhoidosta jää yksi tärkeä keino hoitaa taloutta ja Suomi on vientivetoisena pienenä maana euron heikko lenkki. Tämä on nyt totta.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Mitä tällä tarkoitat ? Selitätkö enemmän ?

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Raha on arvon mitta suhteessa muihin valuuttoihin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset