Pauli Juhani Pitkänen

Versailles´n rauha ja Suomi

Wikipedian mukaan Versailles'n rauha solmittiin 28.6.1919, eli tänä vuonna siitä tulee kuluneeksi 100-vuotta. Sopimuksessa Saksa menetti ensimmäisen maiilmansodan aloittajana alueita Tanskalle, Ranskalle, Puolalle, Tsekkoslovakialle, Belgialle ja Liettuelle. Rauhaa pidettiin saksassa häpeärauhana ja sopimus ei tuonut vakautta Eurooppaan.  Rauhansopinusta pidetään pääsyynä toisen maailmansodan syttymiseen.

Molotov-Ribbentrop-sopimus solmittiin 23.8.1939. jossa sovittiin Suomen, Baltian maiden, Puolan ja Romania jakamisesta etupiiriin Saksan ja Neuvostoliiton kesken.

Erkki Hautamäki kirjassaan Suomi myrskyn silmässä tuo sen lisäksi 15.10.1939 tehdyn sotatoimisopimuksen, missä Neuvostoliito ja länsivallat sopivat yhteistyöstä Saksan kukistamiseksi, jonka takana käsittääkseni olisi ollut myös Yhdysvallat. Sopimuksen mukaan Saksan kukistamiseksi luodaan rintamia joka ilmansuunnalta ja pohjoinen rintama koskee Suomea.

Kirjassa annetaan suuri painoarvo Stalinen puheelle 19.8.1939, eli kolme päivää ennen M/R-sopimusta. Sen mukaan Stalin suunnitteli niin, että M/R-sopimuksessa seuraa, että Saksa hyökkää Puolaan ja se johtaa Ranskan ja Englannin väistämättä sotaan ja epäjärjestyksen tilaan. Länsivaltojen keskinäisessä sodassa heikkenevät ja Neuvostoliitolle avautuu epäjärjestyksen tilassa mahdollisuus maailman vallankumouksen kehittelyyn.

---------------------------------

Kirja avaa sen kuvan, että Neuvostoliitto houkutteli Saksan M/R-sopimuksen luomiseen. Stalin sopi Puolan jaosta, joka johti Hitlerin Versalles'n rauhan purkaantumiseen, kun se oli Saksalle häpeä rauha. Näin ollen Neuvostoliito on suurempi syyllinen toiseen maailmasotaan kuin Saksa.

Motiivina olisi ollut se, että länsimaihin tulisi sota ja Neuvostoliiton vallankumousaatteille lännen heiketessä löytyisi jalansijaa.

Tämä asia myös hieman kyseenalaistaa Saksa-Ranska rauhan akselin syntyä, sillä kirjan mukaan Saksalla ei ollut tarkoitusta luoda toista maailmansotaa, vaan Nevostoliitto johdatti Saksan tähän ansaan. 

Tämä kirja avaa myös uusia näköaloja siihen, mikä oli Neuvostoliiton perimmäinen tarkoitus, kun maa aloitti sodan Suomea vastaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mikä on Erkki Hautamäen tausta sotahistoriasta kirjoittajana?

Tuo 15.10.1939 tehty sotatoimisopimus, jossa Neuvostoliito ja länsivallat sopivat yhteistyöstä Saksan kukistamiseksi, on kyllä itselleni uutta – mikä tuon sopimuksen nimi on englanniksi?

Olen tähän saakka ymmärtänyt Liittoutuneiden liittoutumisen tapahtuneeksi vasta sen jälkeen kun Saksa aloitti Operaatio Barbarossan 22.6.1941. Siihen saakka NL oli osapuolena Molotovin-Ribbentropin sopimuksessa, jota sekä NL että Saksa noudattivat muodollisesti hyökkäyshetkeen saakka, eli tuollainen sotatoimisopimus länsiliittoutuneiden kanssa jo lokakuussa 1939 olisi ollut NL:n puolelta tietoinen M-R -sopimuksen rikkomus.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Neuvostoliitto pyrki 30-luvun lopulla muodostamaan liittoa Britannian ja Ranskan kanssa Saksaa vastaan, mutta kun ei onnistunut siinä, tekikin Molotovin-Ribbentropin sopimuksen Saksan kanssa. Uskon, ettei tuollaista sopimusta 15.10.1939 ole tehty, vaan tieto siitä on täyttä huuhaata.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kirjan mukaan liitoutuneiden ensimmäinen yritys epäonnistui, kun Saksa ennaltaehäisevästi valtasi Tanskan ja Norjan. Saksa myös kielsi neuvostoliiton valtaamasta talvisodassa Suomea.

Käyttäjän MikaSaarela kuva
Mika Saarela

Tämä on sinänsä mielenkiintoinen ilmiö tämä Hautamäen ”Suomi myrskyn silmässä”. Mikään akateeminen tutkimus ei käytä sitä tutkimuskirjallisuuden joukossa. Mikään tutkijatohtori ei missään kommentoi siinä esitettyjä väitteitä. Luvattu jälkimmäinen osa ei taida olla vieläkään ilmestynyt. Silti aika ajoin kirja nousee tähän samaan tapaan keskustelupalstoilla ikäänkuin uutuutena tai uusia tulkintoja hyvin tutkittuun historian vaiheeseen avaavana. Itse en ole teokseen tutustunut kuin pintapuolisesti. Lyhyt selailu ja tutustuminen lähdeaineistoon ei ainakaan minua hirveästi vakuuttanut.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Puhuu puolestaan, etteivät vakavasti otettavat tutkijat käytä aikaansa Hautamäen fiktion parissa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Hautamäki käyttää eräänä lähteenään Viljo Tahvanaista, joka kirjoitti kirjan toimistaan Mannerheimin salaisena asiamiehenä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilho_Tahvanainen

Tahvanaisen kirjasta käsittääkseni väitellään edelleen onko se faktaa vai fiktiota. Kirja on joka tapauksessa loistavasti kirjoitettu olkoonkin vaikka seikkailuromaani. Muistaakseni se on luokiteltu tietokirjaksi.

Mikäli kirjan sisältö olisi faktaa, lähihistoria pitäisi kirjoittaa täysin uusiksi.

Myös tänne bloggaavalla Leo Miralalla on Tahvanaista koskevaa tietoa.

Hannu Mononen

Mitä asiakirjoja Rudolf Hess vei mukanaan Skotlantiin salamyhkäisellä lennollaan v. 1941.

Miksi Rudolf Hess tuomittiin oikeaan elinkautiseen vailla mahdollisuutta vapautua ja hänet eristettiin vuosikymmenien yksinäisyyteen. Miksi Hessiä koskevat arkistot ovat salaisia vielä vuosikymmenien ajan?

Olisiko näissä asiakirjoissa todisteita, joilla Hautamäki saisi edes hieman väitteilleen lihaa luiden päälle?

On myös esitetty kysymyksiä siitä, mitä asiakirjoja matkustajalentokone Kalevan matkustajilla oli mukanaan, kun venäläiset ampuivat koneen alas välirauhan aikana 1940 puolueettomilla vesillä? Koneessahan oli matkustajina mm. saksalaisia "liikemiehiä."

Kuinka ollakaan putoamisalueella sattui olemaan myös venäläinen sukellusvene.

Historia ei oikeasti ole aina mennyt juuri niin kuin se on kirjoitettu. Kysymyksiä on aina hyvä esittää, vaikka asioiden todistaminen olisikin ylivoimaista.

Saamme ehkä tietää tapahtumien oikean laidan nykymusiikkia tulkitsevan artisti Sannin sanoin:" 2080-luvulla."

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Mitä asiakirjoja Rudolf Hess vei mukanaan Skotlantiin salamyhkäisellä lennollaan v. 1941.

Miksi Rudolf Hess tuomittiin oikeaan elinkautiseen vailla mahdollisuutta vapautua ja hänet eristettiin vuosikymmenien yksinäisyyteen. Miksi Hessiä koskevat arkistot ovat salaisia vielä vuosikymmenien ajan?

Olisiko näissä asiakirjoissa todisteita, joilla Hautamäki saisi edes hieman väitteilleen lihaa luiden päälle?"

-----

Hyviä kysymyksiä, joista en muista lukeneeni lähemmin. Tuo merkillinen II maailmansodan sivujuonne on kuvattu Wikipedian artikkelissa melko perusteellisesti: https://en.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Hess

Vaikuttaa siltä, että Hess oli vähintäänkin henkisesti epävakaassa tilassa päättäessään omavaltaisesti loikkauksestaan Skotlantiin 10.5.1941, tietäessään Saksan tulevasta hyökkäyksestä itään 22.6. On kummallista, että se tieto ei päätynyt ajoissa Stalinille tai ainakaan tämä ei halunnut uskoa sitä, koska hän kiisti pitkään koko hyökkäyksen alkamisen ja vastatoimien puuttuessa NL kärsi raskaita tappioita.

Paljon on mysteereitä jäljellä. Mistä tiedät, että Hessiä koskevat arkistot ovat salaisia vielä vuosikymmenien ajan?

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

En nyt lähdettä tähän hätään muista, mutta jossain kirjahyllyni opuksessa on maininta, että ne salattiin jo 40-luvulla sadaksi vuodeksi.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Onhan tuo aika lapsellista: "Mannerheim sanoi: "Teidän kaikkien kolmen tulee seistä rajalla, ehdottomasti rajalla, mutta rajaviivan Suomen puoleisella reunalla viittä vaille kello kaksi yöllä Suomen aikaa. Turvallisuussyistä teidän on jätettävä autonne juuri tähän kohtaan. Siinä on kartassa merkki. Siitä jatkatte matkaa Laatokan rantaan ja sitten etenette rannan lähituntumassa aina rajaviivalle asti, kuitenkin huolehtien siitä, ettei teitä voida nähdä Laatokalta päin." "

Siis Puolustusvoimien ylipäällikkö neuvomassa mukamas sanansaattajaansa lillukanvarsi-asioissa!

Ja aina vain paranee: "Kymmenisen minuuttia keskustelimme kuulumisista venäläisen kenraalin kanssa. Koko ajan tiesin, että Mannerheim ja Svinhufvud seurasivat jopa suunliikkeitämme kiikareillaan."

No sekin vielä! Ei puutu kuin Stalin ryömimästä vastakkaisesta pusikosta... ja epäilemättä ojan pohjalla konttasi valepuvussa Adolf Hitler.

https://teknokekko.vuodatus.net/lue/2013/03/1932-1...

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Täyttä huuhaata. Mannerheim ei olisi kuoleman uhallakaan suostunut pukemaan päälleen ”tuulikangaspuseroa”.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Googlailin vähän tuota väitettyä 15.10.1939 solmittua sopimusta. Väite oli kai se, että Göring ja von Ribbentrop olisivat lähettäneet Mannerheimille kirjeen, jossa tästä salaisesta Churchillin ja Stalinin välisestä sopimuksesta kerrottiin. Yksi aika vahva argumentti sopimuksen ja kirjeenkin olemassaoloa vastaan on se, että Churchill valittiin pääministeriksi vasta 10.05.1940. Mikään ei kai ole mahdotonta, mutta asiasta ei liene todistuskappaleita huhuja enempää.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Miksi todellakaan Stalin olisi sopinut yhtään mitään kenenkään muun kuin toisen suurvallan johtavan, vallassa olevan poliitikon kanssa?

Ja olisivatko Hermann Göring sekä Joachim von Ribbentrop olleet varustettuja niin heiveröisellä itsetunnolla, että he olisivat arvelleet oman uskottavuutensa Mannerheimin silmissä vaativan molempien nimissä kirjoitettua kirjettä?

Mielikuvituksen villi laukka on vienyt "historioitsijan" pahasti pöpelikköön.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Tuossa kuviossa totuus ja tarinat näyttävät tosiaan olevan pahasti sekaisin. Periaatteessa voisi ajatella, että Churchill on käväissyt Moskovassa diplomaatin roolissa, ja siellä Churchill ja Stalin ovat paperin (jonka kopio kuulemma oli kirjeen liitteenä) allekirjoittaneet, ja sittemmin tuo paperi on joutunut Saksan haltuun. Tai voi ajatella, että Saksa olisi keksinyt koko jutun omasta päästään, ja väärentänyt kirjeen, ohjatakseen Suomea itselleen sopivampaan suuntaan. Mutta kaikki tämä kuulostaa vähän liikaa agenttitarinalta. En ole perehtynyt Vilho Tahvanaisen aineistoon, joten en osaa sen luotettavuutta arvioida, mutta ilmeisestikään historioitsijat eivät ole tuota aineistoa kovin luotettavana pitäneet, koska jälkiä ei ole seurattu.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kirja avaa sen uuden näköalan, että kun Saksa sai selville liittoutuneiden sotatoimisopimuksen, niin Saksa esti Neuvostoliiton valtaamasta Suomea talvisodassa. Saksalla oli kiire valloittaa Tanska ja Norja, jotta länsimaat eivät ehdi muodostmaan Saksan vastaista pohjoista rintamaa. Näin liittounuiden pohjoinen rintama epäonnistui. Uusi näkökulma on se, että Saksa valloitti ennaltaehkäisevästi Tanskan ja Norjan, eikä missään valloitushalussa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Saksa ei suinkaan estänyt Neuvostoliiton talvisotaa Suomea vastaan millään tavoin, vaan päinvastoin toimi uskollisesti Molotovin–Ribbentropin sopimuksen hengessä haitaten aktiivisesti ja kyynisesti Suomen puolustautumista.

Suomen laiminlyötyyn ilmapuolustukseen oltiin saamassa parannusta Mussolinin Italian myytyä Ilmavoimille Fiat G.50 Freccia -hävittäjiä, ainoita tuolloin ajanmukaisia hävittäjiämme, Fokker D.XXI:n käytyä vanhahtaviksi. Brewsterit eivät ehtineet talvisodan sotatoimiin.

Fiatit kuljetettiin Italiasta ensin rautateitse kuljetuslaatikoissa Saksan Stettiniin, mutta Hitlerin Saksa ei antanutkaan lupaa laivata niitä eteenpäin. Lopulta ei auttanut muu kuin kuljettaa ne rautateitse takaisin Italian Livornoon, josta ne sitten laivattiin Göteborgiin. Ruotsissa koneet pantiin kokoon ja koelennettiin ennen niiden siirtolentoa Suomeen.

Tämän ajanhukan aikana Neuvostoilmavoimat jatkoivat terroripommituksiaan Suomen suojatonta siviiliväestöä vastaan sekä Karjalan että Viron tukikohdistaan aina Pohjanlahden rannikkopaikkakuntia myöten, aiheuttaen ihmishenkien menetyksiä ja rakennusten tuhoa, joilta olisi vältytty hävittäjätorjunnalla. Fiateilla ehdittiin saada talvisodan lopussa vielä yksitoista ilmavoittoa. Vielä jatkosodassakin jokainen vihollislentäjän alasampuma Fiat maksoi vastapuolelle 44 Fiattien alasampumaa konetta, joten laadullisesti se oli suomalaisten puolustustaistelussa parhaita koneita.

"Kirjan avaama uusi näköala" ei siten vastaa sotahistoriaa vaan on mielikuvitusta.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Tuli mieleeni vielä yksi suuri kysymysmerkki.

Mannerheim kieltäytyi yksioikeisesti hyökkäämästä Leningradiin sekä katkaisemasta pysyvästi Muurmannin rataa. Miksi, koska se olisi palvellut Saksan sotaoperaatioita ja olisi saattanut vaikuttaa siihen, että Leningrad olisi kaatunut ja NL hävinnyt sodan.

Oliko Mannerheim

a) Kaukaa viisas ja ymmärsi, että Saksa tulee häviämään sodan, jolloin NL:n kosto em. sotatoimista olisi raskas.

b) Oliko Mannerheim Tahvanaiseen viitaten keskustellut asiasta Kremlin sisäpiiriin kuuluvan "ystävänsä" kanssa ja saanut Kremlistä epäsuoran vakuutuksen siitä, että liiallinen hyökkäysinto ei olisi suotavaa ja että hyökkäyksen pysäyttäminen NL:n hyväksymälle tasalle palkittaisiin myöhemmin.

c) Inho Saksan kansallissosialisteja kohtaan oli niin syvä, ettei Mannerheim henkilökohtaisista syistä halunnut edesauttaa Saksan sotaponnisteluja enempää kuin oli pakko.

Kohdat a ja c ovat mielestäni todennäköisimmät vaihtoehdot, koska Saksan pohjoinen armeija ei mittavine resursseineen kyennyt uhkaamaan Muurmanskia millään tavoin koko jatkosodan aikana.

Suomalaiset katkaisivat Muurmannin radan tilapäisesti useaan otteeseen kaukopartioiden voimin, mutta satojen kilometrien eteneminen Karjalan tiettömissä metsissä olisi saattanut Suomen armeijan kestämättömään huoltovajeeseen.

Näin ollen lend and lease apua virtasi NL:oon lähes keskeytymättä koko sodan ajan Suomen tai Saksan mahtamatta asialle mitään.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #17

> Miksi, koska se olisi palvellut Saksan sotaoperaatioita ja olisi saattanut vaikuttaa siihen, että Leningrad olisi kaatunut ja NL hävinnyt sodan.

En usko että Mannerheimilla oli mitän eritysiä sympatioita bolševikkihallintoa kohtaan. Ehkä Mannerheim olisi ollut tyytyväinen, jos sekä bolševikit että natsit olisivat hävinneet. Bolševikit ehkä ennen kaikkea, koska olivat hyökänneet Suomeen, ja heidän häviönsä myötä Suomi ei olisi hävinnyt sotaa eikä menettänyt alueitaan. (Mannerheimilla oli varmaankin myös vähän henkilökohtaista kaunaa bolševikkeja kohtaan, sillä hän pelastui vain täpärästi heidän kynsistään Venäjän vallankumouksen yhteydessä.)

Ehkä tärkeää oli se, että Suomea ei nähty Saksan täytenä liittolaisena hyökkäyssodassa, ja että myös liittoutuneet olisivat suuttuneet Muurmannin radan katkaisusta. Oli järkevää ajatella tilannetta sodan jälkeen, pienen maan näkökulmasta, kävi rintamilla miten tahansa.

> a) Kaukaa viisas

Näin pitänee olettaa.

> c) Inho Saksan kansallissosialisteja kohtaan oli niin syvä

Inho oli varmaankin syvähkö, mutta Mannerheim oli myös kokenut ammattisotilas, joka osasi varmaankin asettaa sodankäynnin tarpeet tarvittaessa omien henkilökohtaisten tunteidensa yläpuolelle.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #17

Mannerheim ymmärsi strategiassaan senkin, ettei Suomi voi laskea kaikkea Saksan voiton varaan eikä liittoutuneisiin kannata suhtautua välinpitämättömästi. Suomella ei ollut Saksan kanssa liittosopimusta, vaan molemmat sotivat myötäsotijoina tai aseveljinä samaa vihollista vastaan, kumpikin omine sodan päämäärineen ja samalla toistaan hyväkseen käyttäen.

Talvisodan jälkeen Suomen sodan päämääränä oli Neuvostoliiton uuden hyökkäyksen torjuminen, mihin se tarvitsi suurvallan apua ja Saksa oli niistä ainoa käytännössä kysymykseen tuleva. Leningradin hävittäminen ei kuulunut Suomen sodanpäämääriin ja Pietarissa tsaarin upseerikoulutuksensa saaneella Mannerheimilla oli kaupunkia kohtaan erityissuhde. Muurmannin radan katkaisu pysyvästi ei ollut olennaista Suomen sodankäynnille, joskin sen kautta tuotiin Neuvostoliitolle myös Suomea vastaan käytettyjä aseita.

Leningradista pohjoiseen Muurmanskiin kulkeva Muurmannin rata on varsinaisesti nimeltään Kirovin rata. Suomalaiset kyllä katkaisivat sen pysyvästi vallatessaan Petroskoin, mutta pohjoisempaa Sorokasta Kirovin radasta haarautui itään juuri jatkosodan alla käyttöön saatu yhdysrata myös pohjois-eteläsuuntaiselle Arkangelin–Vologdan radalle, jonka kautta suomalaisten miehitys päästiin kiertämään ja ajamaan junia mm. Vologdasta jälleen länteen päin, Leningradista itään olevaan Olhavaan ja edelleen Laatokan rantaan, josta "elämän tie" vei Leningradiin mm. elintarvikkeita ja ammuksia.

Kävivätkö kaukopartiomme sitten katkaisemassa tuota Sorokasta itään vievää yhdysrataa vaiko Kirovin rataa pohjoisempana, sitä en suoralta kädeltä muista.

Kyllä tuota jatkosodan peliä pelattiin huikean korkeilla panoksilla. Leningradin saartoon Suomi ei osallistunut aktiivisesti, vaikka olisi halutessaan pystynytkin – jolloin kenties Suomen väkiluvun verran leningradilaisia olisi nääntynyt nälkään; mahdollisesti historian kulku olisi mennyt toisin, kenties Moskovakin olisi saatu vallatuksi Leningradista vapautuneiden joukkojen tuella?

Suomi itse näki nälkää etenkin talvella 1941-42, ja riippuvuus Saksan leipäviljasta ja aseavusta antoi saksalaisille kiristyskeinon. "Panttipataljoona" oli sanojen vakuutena -43 asti. Itärintaman sotamenestyksen käännyttyä Stalin yllätti 1944 aloittamalla suurhyökkäyksensä Suomea vastaan Saksan sijaan, ja osasto Kuhlmey pelasti osaltaan Suomen tuholta. Rytin–Ribbentropin sopimus tarvittiin välillä varmistamaan Saksan tuki, kunnes Stalin luopui Tali-Ihantalan taistelun jälkeen vaatimasta ehdotonta antautumista. Erillisrauhan tultua mahdolliseksi Suomen oli pakko kääntää selkänsä Saksalle, ja vetäytyviä saksalaisjoukkoja vastaan oli NL:n uhkavaatimuksen takia aloitettava vielä Lapin sota, siviiliväestön ollessa evakossa Ruotsissa. Käsivarren saksalaisten poistuttua 27.4.1945 Puna-armeija viipyi vielä useita viikkoja Ivalossa, eikä uutta käskyvaltaa käyttäneen Neuvostoliiton lopullisista aikeista ollut selvyyttä vielä aikoihin – oli jopa varauduttava pahimpaan asekätkennällä.

Tuolloin 3,8 miljoonaisen Suomen väestön kohtalo oli pelin aikana vaakalaudalla toistuvasti – kuten se oli ollut jo 1939 alkaen, eikä siihen halukkuutta suomalaisilta kysytty. Ei ollut tammenlehväsukupolvi turhaa joukkoa, ei.

Yritäpä tämä kaikki selostaa entuudestaan asiasta mitään tietämättömälle ulkomaalaiselle niin kyllä siinä hengästyt jo ennen YYA-sopimukseen pääsemistäsi...

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

"Kirjan avaama uusi näköala" ei siten vastaa sotahistoriaa vaan on mielikuvitusta.

Kirjan mukaan Saksa sai Lontoosta Neuvostoliittoon lentävän lentokoneen alas ja sitä kautta ja suunnitelmamateriaali Lontoon neuvoitteluista. Siinä selvisi liittoutuneiden sotasuunnitelmat Neuvostoliiton kanssa ja Neuvostoliiton kaksoispeli. Sen seurauksena Saksa pakotti Neuvostoliiton rauhaan Suomen kanssa, vaikka voitto talvisodassa oli arvioituna kovin lähellä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Liittoutuneilla (eniten kai briteillä) oli oma kiinnostuksensa Norjan rannikkoon, mutta Saksa ehti ensin. Oletan että Saksa oli kiinnostunut sekä Pohjois-Atlantin herruudesta että ruotsalaisesta rautamalmista. Ei siis niinkään ennaltehkäisyä, vaan tärkeän strategisen kohteen valloitus.

Käsittääkseni Saksa antoi vielä talvosodan jälkeenkin Neuvostoliiton ymmärtää, että Suomi kuului yhä Neuvostoliiton etupiiriin, Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti. Ei ehkä halunnut Neuvostoliiton etenevän, mutta hyväksyi sen, ja käyttäytyi toistaiseksi sopimuksen mukaisesti.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Nimen omaan, välirauhamme aikana 1940-41 Saksakin muodollisesti noudatti yhä Molotovin-Ribbentropin sopimusta – suunnitellessaan samaan aikaan operaatio Barbarossaa!

Hitleriä ei ole tapana kiittää mistään, mutta asiallisesti ottaen hän pisti jäitä hattuun Molotoville näiden veijareiden neuvotellessa "Suomen kysymyksestä" Berliinissä 12.–13.11.1940 (= välirauhan aikana). Englanninkielinen käännös neuvottelumuistiosta on kiinnostava: http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Aatu myönsi tuolloin M-R -sopimuksen pitävän, mutta ilmoitti myös suorin sanoin, ettei hän halua pohjoiseen uutta sotaa juuri nyt – Molotovin suureksi pettymykseksi. Ilman tuota Hitlerin kannanottoa, luultavasti Suomesta olisi tehty selvää talvisodan 2. erässä viimeistään 1941 mennessä. Stalinin sanotaan myös valmistelleen hyökkäystä Saksaa vastaan, mutta Hitler ehtikin hyökätä ensin ja tehdä pahaa jälkeä hyökkäysryhmityksessä olleesta Puna-armeijasta, jonka kaaosta pahensi se, ettei Stalin ensin uskonut koko Saksan hyökkäystä tapahtuneeksi vielä pitkään aikaan.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #21

Onko siitä jotain näyttöä, että Stalinilla olisi ollut jokin konkreettinen suunnitelma (tms.) hyökätä Suomeen jo selvästi jatkosodan alkua aiemmin?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #22

Eversti Erkki Nordbergin kirja Arvio ja Ennuste – Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla (2003; ISBN 951-884-362-7; Suomen Sotatieteellisen Seuran julkaisuja n:o 19) on erittäin perusteellinen ja monin lähdeviittein varustettu teos, jota suosittelen syvempää taustatietoa kaipaaville. Kirja käy läpi myös NL:n ja Suomen sodat.

S. 178 alkaen kirja kertoo, että NL:n "yleisesikunta antoi Leningradin sotilaspiirille 18.9.1940 ohjeen Suomea vastaan käytävän uuden sodan varalle sekä perusteet Puna-armeijan keskittämisestä siinä tilanteessa. Sotilaspiirille lähetettiin lisäksi 25.11. uusi direktiivi ja käsky laatia helmikuun puoleenväliin mennessä hyökkäyssuunnitelma sellaisen tilanteen varalta, jossa Suomi olisi yksin NL:n vihollinen. Itämeren laivasto laati syksyllä tarkemman Ahvenanmaan valtaussuunnitelman. Hangon tukikohdan puolustus käännettiin 12.11. mantereen suuntaan ja sen joukot siirrettiin Leningradin sotilaspiirin alaisuuteen.

Suomi piti kukistaa kahden rintaman (armeijaryhmän) voimin, joihin kuului yhtensä 49 divisioonaa, kolme panssariprikaatia ja 13 tykistörykmenttiä. Joukot koottaisiin ympäri Neuvostoliittoa: 11 divisioonaa Leningradin sotilaspiiristä, 2 Baltian, 8 Moskovan, 4 Uralin, 2 Pohjois-Kaukasian ja 6 Volgan sotilaspiiristä. Pohjoinen rintama eristäisi Suomen Ruotsista ja Norjasta sekä katkaisisi Suomen yhteydet Jäämerelle. Luoteinen rintama tuhoaisi Suomen päävoimat ja ottaisi haltuunsa koko maan. Se hyökkäisi Helsinkiin pihtiliikkeellä: aluksi Savonlinnasta Mikkeliin ja Lappeenrannasta Heinolaan. Viipurista ja Hangosta aloitettaisiin samanaikaisesti punalaivaston tukema hyökkäys, jolla suomalaisten vastarinta murrettaisiin."

Kartta osoittaa hyökkäysnuolin nimettyjen armeijoiden ja divisioonien suunnitellut reitit. Teksti jatkuu vielä kaksi ja puoli sivua yksityiskohtaisine selostuksineen.

Hyökkäyssuunnitelman laatimisen aikoihin 1) Suomen asiat siirrettiin valmiiksi NL:n sisäasiain kansankomissariaatin NKVD-joukoille 2) Hyökkäysjoukkoja alettiin myös siirtää valmiiksi ryhmitysalueilleen. Hitlerin ja Molotovin neuvottelut mainitaan, "mikä ei liiemmin häirinnyt Puna-armeijaa. Se jatkoi sotasuunnitelmansa hiomista ja antoi asiasta 25.11.1940 uuden direktiivin. Pohjanlahdelle piti sen mukaan päästä 45 päivässä, mutta sodan tuli olla ehdottoman paikallinen ja sitä oli käytävä vain Suomea vastaan."

Kirjoittajan johtopäätös: "Puna-armeija valmistautui hyökkäämään länteen sekä valtaamaan sen ohella myös Suomen. Tällä kerralla se tehtäisiin heti vielä huomattavasti vahvemmin voimin kuin oli ollut tarkoitus v. 1939." Valmistauduttiin mm. murtautumaan Salpa-linjan läpi. Reserviksi oli varattu mm. maahanlaskuprikaati.

Toimituksen poiminnat